Olipa kerran

Kuvassa mukana kuvausassistenttini käsi

Lasten kirjahyllyistä olen bongannut monta omaa lapsuuden suosikkiani. Niiden joukkoon kuuluvat kuvassa olevat 'Myrsky-Mari', 'Tunnetko Peppi Pitkätossun?', 'Täti Vihreä, Täti Ruskea ja Täti Sinipunainen', 'Viiru ja Pesonen' sekä 'Lentoretki kaukaiseen maahan'. Lapsia tuntuu huvittavan, kun tutkin heidän hyllyjään kiljahdellen joka kolmannen kirjan kohdalla: "Tämäkin on minun suosikkini!"

Parasta on jos lapset haluavat minun lukevan jotain omista lemppareistani, kuten Astrid Lindgreniä. Tosin aina lukiessa täytyy varautua sivukommentteihin, jotka eivät koske tarinaa lainkaan. Yksi yleisimmistä ja erittäin rohkaisevista on "Voitko lukea tämän sivun vielä uudestaan, en ymmärtänyt ollenkaan mitä sanoit", ja toinen "Miksi sä aina luet suomeksi? Lue joskus ruotsiksi!"

Muistoihin varmaan ikuisesti kaivertuneiden kirjojen sivuja on mukavaa käännellä varsinkin ikävän alkaessa liikahdella. Vaikka kieli on väärä, tutut kuvat tuovat mieleen kodin. Enää minun ei kuitenkaan tarvitse sormeilla kuvakirjoja, koska huomenna lennän viikonlopuksi Suomeen! Woop woop! (Saattaa olla, että ihmiset käyttää tuota ilmaisua muissa yhteyksissä kuin kotiin palaamisesta puhuessaan. Vaan kädet ilmaan, huomenna pääsen saunomaan!)

Sara

P.S. Koin ihanan yllätyksen selaillessani lasten laulukirjaa: löysin sanat Ronja Ryövärintyttären Susilauluun! Ronja oli yksi kulutetuimmista VHS-kaseteista, joita meitä löytyi. Pokemonin ja Monsterit Oy:n lisäksi siis... ;)