'Viikko on seitsemän vuorokauden mittainen ajanjakso, joka summittain vastaa yhtä neljännestä kuunkierrosta.' Näin kertoo Wikipedia, mutta sieltä ei näekään mitä muuta viikko vastaa. Nimittäin seitsemän päivää on kulunut siitä, kun tupsahdin tälle saarelle! Jos totta puhutaan, tuntuu se kaksinkertaiselta ajalta. Ajattelinkin siksi tehdä pienen +/- listan kaikesta tapahtuneesta.
+ Yleinen fiilis. Tämä perhe on ottanut mut vastaan älyttömän hyvin. En ole palkoillinen, joka sattuu asumaan saman katon alla. Viihtymisestäni ja voinnistani huolehditaan ja asiat käydään läpi useamman kerran, jos ensimmäisellä ei mene perille.
+ Yksityisyys. Oma huone, oma vessa ja iltaisin periaatteessa oma kerros vanhempien oleskellessa ylhäällä nukuttamassa lapsia. Ovesta ei astu sisään kukaan ilman lupaa, ja vapaa-aikaakin riittää.
+ Kaikki on lähellä. Enkä tarkoita tällä vain kaupungin merkkejä, vaan oikeasti kaikkea. Haluan ihmisvilinää ja kahviloita? Astun metroon ja check. Haluan tarpoa kumpparit jalassa keräämässä vaahteranlehtiä? Astun ulos ovesta ja check. Halusinpa sitten hiustenkuivaajan tai salmiakkia, homma hoituu alle tunnissa.
+ Talli! Lähdin host-äidin ja tytön kanssa jälkimmäisen ratsastustunnille ja DAMN onko viime kerrasta ihan liian kauan! Vastaan pöllähti hevosenhaju, rivikaupalla karsinoita, kottikärryjen ja luutien kanssa vilistäviä tallityttöjä ja tietty ne hevoset. Onneksi tyttöseni ei ole ratsastanut kovin kauaa, joten sain auttaa hevosen varustamisessa ja huoltamisessa. Käytännössä roikuin eläimen kaulassa kaksin käsin kunnes oli pakko päästää irti. Host-äiti ehdotti, että kävisin ilmaisen valmennuskurssin, jotta voisin käydä tallilla äidin puolesta. Sehän passaa!
 |
| Tässä on alle puolet tallin asukkien karsinoista. Kulman takana talli jatkuu ja jatkuu ja jatkuuu... |
+ Edistyminen. Kaikilla osa-alueilla ja kaikin tavoin. Varsinkin uhmaikäisen keskimmäisen äärimmäisen hidas lämpeneminen minulle tuottaa iloa. Tänään sain ison läjän pluspisteitä kokoamalla lahjaksi saadun Lego-paloauton. Kiitos universumi kahdesta pikkuveljestä legoineen kaikkineen!
+ Kotijoukot. En käsitä niitä ihmisiä, jotka eivät soita vanhemmilleen lähdettyään maasta! Omia vanhempiani olen häiriköinyt kaikin mahdollisin tavoin puheluista kuvaviesteihin ja lähes päivittäin.
Ja sitten niitä miinuspuolia:
- Uhmaikä. Keskimmäisen kanssa on tosiaan ollut hankalia hetkiä, kun toinen ei ymmärrä miksi olen ilmestynyt heidän perheeseensä, suuttuu kun en ymmärrä hänen puhettaan ja kieltäytyy olemasta tekemisissä kanssani. Otan jokaisesta suopeuden hetkestä kaiken irti ja toivon parasta. Kaiken hyvän on sitten parasta tulla niille, jotka odottavat!
- Palovamma. Hiukan nolotti ensimmäisenä ruoanlaittohetkenä. Ihka ensimmäinen asia jonka tein, oli tökätä kämmen tulikuumaan uuniin ja hankkia upea violetti palovamma kämmensyrjään. Ei ollut upein hetki elämässä.
- Väsymys. Jatkuva vieraan kielen käyttäminen ja uudet asiat vievät voimat. Sammahdan klo 21 jälkeen kuin katkaisimesta kääntäen ja nukun kuin kuollut. Tosin vaihtokokemuksesta tiedän, että tämä välivaihe menee ohi. On itse asiassa menossa jo, sillä ensimmäistä kertaa mulla oli voimia avata Dags Grammatik ja kerrata hiukan partisiippejä...
- Pienet lapset. Mistä olisin voinut tietää, että 1,5 -vuotiaat ovat vahvoja kuin gorillat, liikkuvat valonnopeudella ja vaativat vaipanvaihtoa?! Vaihdoin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni vaipan. Toimenpide vei 15min aikaa ja 4 vuotta elämästäni. Ja väärin päinhän se vaippa loppujen lopuksi oli. Jestas.
 |
| Pixarin Lentokone-elokuva oli hitti. Toinen lapsista kuitenkin hylkäsi 3D-lasit vartin jälkeen ja katsoi koko elokuvan ilman. Oli kuulema paljon parempi niin :D |
Ensi viikon alku jännittää, koska silloin molemmat vanhemmat ovat töissä ja joudun oikeasti hoitamaan asiat yksin. Ei kai siinä muuta kuin satulavyö kireälle, pohkeet humman kylkiin kiinni ja täysillä eteen!
Sara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti