sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Alussa oli saari, matkalaukku ja Sara

Ensimmäisen päivän fiilikset ovat heitelleet kattavasti päästä päähän akselilla 'älkää-katsoko-nyt-itkettää' ja 'miten-kaikki-on-näin-mahtavaa'. Lentokentällä oli melko orpo olo. Haahuilin yksin kassieni kanssa ja parkkeerasin yksin neljän hengen pöytään.

Mieliala heilahti toiseen päätyyn, kun näin Arlandan kentällä odottavan vastaanottokomitean. Koko perhe oli paikalla rattaissa nukkuvaa pienimmäistä myöten! Lapset olivat askarrelleet Suomen liput teipistä ja eläintarroista. Omassani on norsu, kolme leijonaa ja prinsessa Ruusunen, mitkä tekevät sinivalkolipusta paljon mielenkiintoisemman. 

Olin pelännyt, etteivät lapset halua kotiinsa jotain vierasta tyttöä tai muuten vain suhtautuisivat nuivasti. Aika turha pelko tämän perheen kanssa. Kaikki kolme lasta hyppivät seinille ja kilpailivat siitä, kuka saa esitellä huoneensa ensin! Heti laukut purettuani kolme kääpiötä istuttivat minut matolle ja opettivat kaksi suosikkileikkiään: 'fritt fram' (piilosta) ja 'under hökens vingar', joka on tavallaan versio mustasta miehestä. Lisäksi perheen äiti kertoi, että vanhin lapsista oli jo viime viikolla kertonut koko luokalleen, että hänen suomalainen isosiskonsa tulee ihan pian!  

Kaiken kaikkiaan olo on tervetullut ja toivottu, ja tällä hetkellä vaikutan melko lailla samalta kuin Irvikissa. Harry Potterin silmälaseilla ja hassulla suomalaisella aksentilla, tietty. (Lausun suklaan väärin. Se ei kuulosta yhtään oikealta, käski vanhempi pojista ilmoittamaan. Ilmeisesti suhu-äänne ei ihan vielä suju...)

Arkihan pyörähtää käyntiin täysillä vasta viikon kuluttua, kun perheen äiti palaa töihin ja minä jään yksin trion kanssa. Siihen asti minun täytyy äidin sanojen mukaan 'tar det lungt' ja imeytyä perheeseen ja paikkakunnalle. Mikäs tässä ollessa, kun vaatekaappi on puolet suurempi kuin kotona, keittiössä odottaa sitruuna-marenkikakku ja vessan pyyhekoukkujen päälle on liimattu erikseen laput 'gäster', 'händer' ja 'sara'. 


En millään oppinut, mitä leikissä pitää sanoa. Se kirjoitettiin sitten lapulle, ihan minua varten.



Sara

2 kommenttia:

  1. Ihanaa kuulla, että vastaanotto oli noin lämmin! Ja että sulla on vihdoinkin The Vaatekaappi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iloisia olivat, juu! The Kaappi on vasta 1/3 täynnä, ja Tukholman läpi kävellessä kuulin kaikuja jokaiselta ovelta: "Du behöver ossss..!" "Jag är mjuk och onyttig men du ska älskar mig..!" ja "Jag går bra med dina skor..!" ;)

      Poista