Makeannälkä keinot keksii

En tiedä olenko ainut, jonka makeannälkä ajaa aika ajoin epätoivoisiin tilanteisiin. Tarina kertoo (ei lainkaan henkilökohtaisia kokemuksia näistä...), että epätovoiset ihmiset ovat mm. rouskuttaneet pelkkiä strösseleitä, napanneet ruokalusikallisen kinuskikastiketta tai tehneet erän mokkapalakuorrutetta - tai porkkanakakun kuorrutetta - ja syöneet sen sitten lusikalla suoraan muovikulhosta.

Kävi siis niin, että hervoton makeannälkä esti keskittymisen mihinkään muuhun. Kauppaan en jaksanut vaivautua, koska rahaa en halunnut käyttää. Ratsasin siis keittiön kaapit, mutta kertokaapa kuka kehtaa syödä työnantajansa suklaata ilman lupaa? En minä.

Päädyin hätäratkaisuun: kaikki kelvolliset ainekset kaapista samaan kippoon, sekoita, nauti. Tein siis vadelma-banaanimarenkeja ilman ohjetta.

Mestariteoksiahan nämä ovat

Aineksia käytin seuraavasti:

2 kananmunan valkuaista
2 dl sokeria
kipollinen vadelmia ja pilkottua banaania

1. Vatkaa valkuaiset ja sokeri vaahdoksi (te tiedätte sen 'käännä-kippo-ympäri'-säännön).
2. Sekoita joukkoon vadelmat ja banaani.
3. Lusikoi leivinpaperille mieleisesi kokoisia palleroita.
4. Paista uunissa kunnes pinta on kovettunut. Omat marenkini olivat 125 asteessa yhden Greyn anatomian jakson verran, koska halusin sisuksen jäävän löysäksi. Muuten kannattaa ehkä antaa olla kauemmin... :D

Hyödyllisin lifehack ikinä: keltuaisen saa erotettua valkuaisesta tyhjällä muovipullolla. Kun puristaa pulloa, asettaa sen suun vasten keltuaista ja hellittää puristusotetta, pullo tavallaan imaisee keltuaisen kokonaisena. Nopeaa ja tehokasta!

Makeannälkä lähti vikkelään, mutta pieniä ongelmia oli saada marengit leivinpaperilta lautaselle ehjinä. Ja koska maku oli jälleen kerran tärkeämpi asia kuin esteettisyys (usein seurassani leiponeet varmasti vahvistavat väitteen), en välttämättä laittaisi juuri näitä näytekappaleita tarjolle vieraita varten. Vaan job well done, ensi kerralla voi sitten keskittyä tuotekehittelyyn! ;)

Sara