tiistai 15. lokakuuta 2013

Zumbaa ja sambaa

Here, Have a Random Thing! Bongasin sen tänään. 

Kuntosalit eivät ole koskaan kuuluneet normaaliin arkeeni. Täällä en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi vääntäytyä pihalle juoksemaan, joten ennalta varattavat ryhmätunnit tuntuivat parhaalta vaihtoehdolta.

En tosiaan tiedä, kuinka kuntosalit toimivat muualla maailmassa, minkälaista porukkaa niissä käy ja kuinka siellä tulee toimia. Näitä asioita olen kuitenkin havainnut Tukholman SATS-keskuksessa käydessäni.

- Ulkonäkö. Ihmiset tulevat salille korkokengissä, pillifarkuissa ja pörrötakeissa. Huolitellun ulkonäön ymmärrän niiltä, jotka tulevat salille lounastauollaan tai suoraan töistä. Itse olen sitä mieltä, että kuntosalille mennään treenivaatteissa. Ei niiden tarvitse olla jotkut isän reikäiset lökärit, kunhan ovat urheilua varten suunniteltuja...

- Ulkonäkö vol 2. Ryhmätunneille ilmestyy ihmisiä, joilla on täydet meikit naamassa, kaulakoruja ja korviksia. Ihan kuin kukaan katselisi, millainen sormus löytyy Rouva A:n keskisormesta body pump-tunnilla. (Vai katseleeko? Ehkä tämä on taas yksi niistä kuntosali-on-oiva-paikka-flirttailuun-tarinoista, joita en vain tajua.) Ylipäätään koko näky hikoilevista rautaa nostelevista naisista joilla on kaikki isoäidin perintökorut päällä, on hämmentävä.

- Pukuhuonekäytös. Pukkarissa kuoriudutaan muotikuteista (miinus korut, ne jäävät kaikki päälle) ja vaihdetaan mustiin juoksuhousuihin ja neonvärisiin lenkkareihin. Yläosa voi olla mitä tahansa, mutta housut ja kengät ovat kaikilla samanlaiset. Missä kaikki lökärit?? Yhdellä naisella oli päällään löysät haaremihousut, minkä vuoksi nainen piilotteli kuntopyörien takana viimeiseen asti.

Tunnin jälkeen kaikki käyvät suihkussa. Ihan kaikki. Ja sitten kiharretaan, meikataan ja puunataan, kunnes ulkoasu on yhtä bling kuin tullessa. Ainutkaan punanaama tai söherötukka ei jätä salia taakseen. Paitsi minä, ylpeästi sen näköinen, että nyt on kanssa treenattu! (Hiihtelen sitten Tukholman läpi kaikessa hehkeydessäni ja hymyilen superpirtsakasti vastaantulijoille, jotta huomio kiinnittyy mieluummin naaman sävystä sen ilmeeseen.)

Huolimatta siitä, että olen ilmeisesti pesiytynyt varakkaiden ja imagoaan ylläpitävien kuntosalille, aion jatkaa ryhmäjumppaamista. Kokeilin tänään ensimmäistä kertaa Zumbaa, joka olikin paljon lähempänä tanssia kuin olin ajatellut! Tajuttoman nopeita ja haastavia samba, salsa ja show-kuvioita oli mahtavaa vetää täysillä (Kiitos pitkälle tanssiuralle: ope veti mut koko ajan eturiviin, koska muistin ne sarjat niin hyvin.) siellä 25-65 -vuotiaiden seassa. Tico tico vaan!

Sara

  
  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti