sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Haluatko sinäkin au pairiksi?

Oma auppari-vuoteni onkin nyt sitten ohi. Ihan huomaamatta. Ei mitään hajua, missä vaiheessa kaikki uusi ja jännittävä muttui jokapäiväiseksi rutiiniksi, mutta niin siinä vain kävi. Ruotsalaistuin. Muutuin osaksi toista perhettä. Au pairina olo on sekä raskasta että palkitsevaa. Itselläni kävi tuuri, ja sain hyvän perheen, joiden kanssa tulin toimeen ja pystyin irroittamaan itseni lapsenvahtipersoonasta - olemaan ihan vain Sara 20 vee Suomesta. Koska loppukevät on usein au pairiksi hakemisen kulta-aikaa, ajattelin viimeisenä postauksena jakaa pari vinkkiä med er alla!

TOP 3 
Mitä au pairilta vaaditaan (muuten kuin töiden osalta):

1. Sopeutumiskykyä.
Toiseen maahan ja toisen perheen elämään sopeutuminen voi ottaa koville. Täällä ei ilmaantunut kulttuurishokkia, mutta omien tottumusten sovittaminen muiden tapojen kanssa vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä.

2. Vahvuutta.
JooJoo onhan se kiva jos jaksaa juosta 5km hengästymättä, onnea vaan niille jotka kykenee. Ja kyllähän 2-vuotiaan raahaaminen käsivarsilla kasvattaa hauista, mutta enemmän meinasin sitä henkistä puolta. Pitää jaksaa vastoinkäymisiä (koska niitähän muuten tulee), tapella alkuvaikeuksien yli, elää päivittäin käyttäen vierasta kieltä, luoda uusi sosiaalinen verkosto etc.

3. Omatoimisuutta.
Kaikkien host-perheet eivät ole yhtä ajattelevaisia kuin omani, ja tarjoa alussa jatkuvalla syötöllä vaihtoehtotekemistä vapaa-ajalle. Facebookista löytyy varmasti joka maalle oma au pair-yhteisö, ja ainakin täällä pidetään Au pair Café ja Språk Café-istuntoja, jolloin on mahdollista tavata uusia ihmisiä. Vaan kukaan ei minua potki ulos talosta tekemään retkiä Tukholman laitamille. On täysin itsestäni kiinni haluanko viettää aikaa Netflixin vai mahtavien aupparityyppien parissa!

TOP 3
Miten saan isäntäperheen:

1. Järjestö vai itse järjestetty juttu
Järjestöiden kautta saa melko vaivattomasti tavallisen perheen, tukea paikan päällä sekä uuden perheen jos ensimmäisen kanssa on ongelmia. Tämä ei kuitenkaan ole ilmaista.

Oman profiilin tekeminen nettiin on maksutonta, mutta itse puuhaillessa mukana on riskitekijöitä. Perhe ei välttämättä vastaa profiilikuvaustaan, ja jos sukset menevät ristiin perheen kanssa, joutuu ihan itse hoitamaan seuraavan isäntäperheen hankkimisen.

Itse tein profiilin aupairworld.net - sivustolle, joka vaikutti luotettavalta ja asialliselta.

2. Profiilin luominen
Anna tarpeeksi paljon tietoa itsestäsi. Jos on mahdollisuus vapaamuotoiseen kuvailuun, käytä se! Kirjoita kattava ja napakka esittely. Kirjoita jossain muodollisen ja rennon välimaastossa. Kyseessähän on työhakemus, mutta kukaan ei ota lastensa vahdiksi jäykistelijää. On ehdottomasti plussaa, jos pystyt kirjoittamaan jotain kohdemaasi kielellä (itselläni oli muutama ruotsinkielinen lausahdus siellä täällä).

Älä unohda valokuvia. Jälleen kerran kannattaa miettiä, millaisen kuvan itsestään antaa. Valitse kuvia joissa hymyilet aidosti, olet tekemisissä lasten tai sisarusten kanssa ja joissa vaatetus on riittävä. Bikini- ja peiliposeerauskuvat ovat Nej Nej!

3. Älä nirsoile.
Vastaa jokaiselle, joka ottaa yhteyttä. Jos odotat unelmiesi perheen ottavan sinuun yhteyttä, olet kotona vielä ensi vuonnakin. Luonnollisesti saa olla vaatimuksia (3 lasta oli oma ehdoton maksimini, enkä halunnut alle 1-vuotiaita lapsia tai maaseudulla asuvia perheitä), mutta liian tiukat rajat saattavat sulkea täydellisesti itsellesi sopivia perheitä ulos. Ajattele sitä tältä kannalta: oma profiilisi ei varmasti anna täydellisen kattavaa kuvaa todellisesta minästäsi, joten miksi perheidenkään profiilit antaisivat?

TOP 3
Mitä kannattaa muistaa:

1. Työsopimus.
Tee sellainen. Se ei ole missään nimessä pakollinen, mutta se helpottaa elämää. Pyydä merkinnät ainakin palkasta, viikottaisesta työtuntimäärästä, tarkoista työtehtävistä (ettei tule yllätyksenä jos joutuukin moppaamaan lattiat joka viikko) ja irtisanomisajasta. Viimeinen ihan vain siksi, että todella moni tuttuni on heitetty pihalle ilman sen kummempia varoituksia.

2. Keskustelu kannattaa.
Jos jokin ottaa päähän, ei suju sitten millään tai muuten vain huolettaa, kerro siitä isäntäperheelle. Pikku murheista voi kehiä uskomattoman kovan stressin, jos sitä miettii vain omassa päässään. Nosta kissa pöydälle ja saa kerralla parempi mieli.

3. Älä erakoidu.
Ota yhteyttä samalla alueella asuviin au paireihin, käy tapahtumissa, tutustu kaupunkiin, tee jotain. Kukaan ei jaksa aupparin hommia, jos ei hanki kavereita ja vain nyhjää kotona. Ei tarvitse edes löytää niitä BFF-sielunkumppaneita, mutta on mahtavaa pyyhkiä raskas työpäivä kahvittelemalla samassa tilanteessa olevien kanssa. (Jos lähtee Ruotsiin, voin kertoa että vähintään 1/4 palkasta kuluu fikalla käyntiin.)

TOP 3 
Mitä au pairin ei tarvitse olla:

1. Supervaimo
Näitä kannattaa aina tiedustella etukäteen, ja kaikki ovat hyvin perhekohtaisia, mutta au pairin ei tarvitse välttämättä osata etukäteen tehdä ruokaa (Eheh. Minä.), pestä pyykkiä (Hei taas) tai pyörittää lapsiperheen arkea kuin orpokodin pääjehu. Nämä asiat oppii tehdessään. Au pair ei myöskään ole mikään kotiorja! Pääduuni on lasten hoitaminen ja lasten kanssa oleminen. Kotityöt kuuluvat pakettiin, mutta eivät vie suurinta osaa työajoista.

2. Kielinero
Ai et osaa ennestään ranskaa? No biggie. Yleensä perheet kertovat ilmoituksissaan millaisen kielitaidon au pair tarvitsee heidän luonaan. Kiinnostus kielen oppimiseen ja halu tehdä töitä sen eteen merkkaa enemmän kuin valmis sanavarasto.

3. Aina Aktiivinen Ja Iloinen Super-Sanna
Saa väsyttää. Saa olla pahalla tuulella. Saa lojua sängyssä ja tuijottaa tv-ruutua tunteja putkeen. Saa olla kuin kotonaan, mutta työt pitää hoitaa kunnolla ja kunnialla. Ei kukaan ole joka työpäivä parhaimmillaan tai hyvällä tuulella, mutta ota homma asiakaspalvelun kannalta: lasten kanssa skarpataan ja ollaan kuin maailma olisi ihana paikka, töiden jälkeen upotaan ketutuksen syövereihin ihan omissa oloissaan.

En voi vakuuttaa, että jokaisen au pair-kokemus tulee olemaan onnistunut, ihana ja elämän paras juttu. Shit happens. On huonoja perheitä, huonoja au paireja, huonoja olosuhteita, huonoja yhdistelmiä edellisistä. Omaan kokemukseensa voi vaikuttaa itse vain tiettyyn pisteeseen saakka. Mutta sen voin luvata, että olipa kokemus huono tai mielettömän hyvä (niin kuin minulla), sen kyllä muistaa koko loppuelämänsä! Enkä valehtele todetessani sadannen kerran, että tämä on kyllä yksi parhaista tavoista viettää välivuosi.

 Sara

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti