Olipas mahtava joululoma! Sen aikana ehdin nähdä niin sukua kuin kavereitakin, tehdä absoluuttisesti ei yhtään mitään, viettää kokonaisen päivän yöpuvussa, syödä enemmän suklaata kuin laki sallii ja tehdä mitä huvittaa juuri silloin kun huvittaa. Kaksi ja puoli viikkoa kului hälyttävän nopeasti, mutta host-vanhempien mukaan aika oli madellut kuin etana. Minua oltiin siis kaivattu.
Pääsin takaisin hommiin jo saapumispäivänäni. Purin matkalaukun, kiristin ponnarin ja liityin yläkerrassa hälisevien lasten sekaan. Ihan kuin en olisi koskaan ollutkaan poissa. Rentouttava loma tuntui olleen viikkoja sitten... Töihin on aina inhottavaa palata.
Pelkäsin, että niinkin pitkän tauon jälkeen joudun aloittamaan lasten kanssa alusta. Että joudun sietämään hurjia kiukkukohtauksia ja jatkuvaa auktoriteetin testailua. Oli helpotus huomata, että näin ei ollutkaan, vaan jatkoimme suoraan siitä mihin ennen joulua oltiin jääty.
Jollain tasolla lapsilla oli kai ollut ikäväkin minua. Vanhimman lapsen opettajat myhäilivät, että heille on jatkuvasti kerrottu kuinka lapsen isosisko tulee kohta takaisin Suomesta, keskimmäinen oli useaan otteeseen maininnut nimeni ihmetellen poissaoloa, ja nuorin oli päättäväisesti halunnut imuroida huoneeni joka päivä, kera kommentin "Lala um" (= Saras rum).
Muutenkin hassua, kun nuorimmainen on oppinut puhumaan paljon paremmin. Kovasti se pulisee, mutta harvemmin puheesta saa selvää. Nyt erottuvat kuitenkin selvästi mm. 'umppa' (jota käytetään tilanteesta riippuen viitatessa sanoihin 'trappa', 'strumpa' tai 'rumpa'), 'nö' (snö), 'aj' (jota kiljutaan missä tilanteessa tahansa, jotta saadaan mahdollisimman paljon huomiota ja hössötystä) ja 'mössa'. Siinä on kyllä päättelykyky kovilla yrittäessään selvittää, mitä lapsi haluaa kiljuessaan ja kurlatessaan kuin pieni suomonsteri.
Sara
P.S. Eräs iltapäivä kulutettiin tekemällä kasvomaalauksia. Tuloksena rockvampyyri, kissaprinsessa ja rillipäinen tiikeri. Grau.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti